"Where have all the good men gone
And where are all the gods?
Where's the street-wise Hercules
To fight the rising odds?
Isn't there a white knight upon a fiery steed?
Late at night I toss and I turn and I dream of what I need"

Donnih.. Viime yönä uni tuli vasta kahden aikoihin...

Sitä luulee olevansa jo sen yli, mutta ei se niin helppoa olekaan. Kesä tuo taas ihanat ja kipeät muistot mieleen.

"Somewhere after midnight
In my wildest fantasy
Somewhere just beyond my reach
There's someone reaching back for me"

Jotenkin olisi ehkä parempi jos törmäisin häneen joku muija kainalossa, tai "mä ja mun kulti"-kuviin, vaikka se sattuisikin niin pirusti. Mutta pakkohan kivun on joskus loppua?

Ei soittoja ei viestejä... Itse täytyy olla yhteyksissä jos haluaa jotain kuulla, silloinkin vastaus tulee vaivautuneen oloisena... Niin, ehkä pitäisi tajuta ettei hän halua nähdä minua eikä kuulla minusta. Tai jos hänkin on ujo niin kuin minäkin, ei vain uskalla? Toiveajattelua. Jos kavereiden mielipide on liian painava? En kyllä halua saattaa häntä inhottavaan tilanteeseen...

Pitäisi oppia päästämään irti. Järjestetäänköhän aiheesta kesäkursseja? :D

"I need a hero
I'm holding out for a hero 'til the morning light
He's gotta be sure
And it's gotta be soon
And he's gotta be larger than life"

Vitsit mä rakastan tätä biisiä^^